Mikä on se hetki, kun pitää vain todeta tappiot ja luovuttaa tältä kaudelta...

Se hetki tuntuu lämpötilaennusteiden valossa olevan nyt. Enää eivät uudet raakileet ehdi ulkona kypsyä valmiiksi. Raakileiden kypsyminen ottaa chilistä riippuen keskimäärin kuukaudesta kahteen, puhutaan kuitenkin syys-lokakuusta, jolloin varmasti yölämpötilat on jo pakkasen puolella monin paikoin. Miten siis turvata jo kypsymässä oleva sato?

Jos sisällä on tilaa, voi kasvit ulkokauden päätteeksi kantaa myös sisälle kypsyttämään satoaan. Jos tilanne on kuin minulla, että olohuone täyttyisi kasveista, se ei ole mitenkään järkevä ajatus. Toinen vaihtoehto on, että kasveista leikataan kaikki oksat ja oksien päät, missä ei ole jo roikkumassa hyvän kokoisia raakileita. Tällöin kasvin energiat eivät mene turhaan kasvuun ja uusien kukkien tekemiseen, vaan kasvi keskittyy kypsyttelemään sitä jo oksilla roikkuvaa satoa. On ihan oma valinta, kuinka isoja raakileita raskii leikkoa oksien mukana pois, mutta itse pidin rajana isommilla chileillä tapauksesta riippuen peukalon pään kokoisia chilejä, pienemmillä jätin herneen kokoiset raakileet vielä kypsymään.

Pink habanero ennen...

...ja jälkeen leikkauksen.

Kaiken kaikkiaan, tämä on ollut kyllä parvekekasvattajalle todella kehno kesä. Toukokuun alusta heinäkuun puoleen väliin kasvu oli yhtä kitumista, johtuen muun muassa matalista yölämpötiloista, jotka tuntuivat todellakin jäävän koko kesäksi samalle tasolle, kuin keväällä. Heinäkuun puolesta välistä elokuun alkuun, kaikki näytti suhteellisen hyvältä ja raakileita tuli aivan mahdotonta vauhtia oksille. Kasvit voivat hyvin ja lähes jokaisesta kukasta oli tulossa satoa. Jos nämä kelit vain olisivat jatkuneet elokuun läpi, tilanne olisi ollut jokseenkin siedettävä. Mutta kun yölämpötilat laskevat sinne viiden-kuuden asteen tienoille ja päivälämpötilatkin pysyttelevät juuri nippa nappa kymmenen asteen läpimämmällä puolella, tilanne on aika toivoton.