Kerron tässä postauksessa hieman, miten kasvattelen noita chilejä. Jokaisella on varmaan oma tapansa, enkä edes mene väittämään, että minun tapani on se paras tapa. En missään nimessä aio väittämilläni kumota jonkun toisen väittämiä, faktat ovat faktoja ja ne on parempi etsiä kirjojen ja kansien välistä, ei internetin blogeista. Nämä ovat vaan yksiä keinoja ja toimivat ainakin minulla.
Vesiviljelyä en tässä käsittele, koska vesiviljelykasvit ovat minulla vähemmistössä. Vesiviljelystä minulla on kuitenkin erittäin positiiviset kokemukset sekä kasvunopeuden, että sadontuoton kanssa.
Siementen idätys
Käytän idätyksessä useimmiten
idätyslauttametodia. Idätyslautta on helppo ja toimiva tapa idättää siemeniä. Joskus käytän myös vermikuliittia tai perliittiä idätysalustana, sekä kivivillaa. Kivivillan kanssa ongelmana on joskus ollut levääntyminen, jonka takia en sitä ole niin aktiivisesti harrastanut. Jiffy-turvepoteista olen luopunut lähinnä harsosääskien takia. Söivät minulta yhden erän pubescenseja, joten vaihdoin sen jälkeen lähestulkoon täysin idätyslauttaidätyksiin. Pitkään itäviltä siemeniltä vaihdan idätyslauttaa ja astiaa muutaman viikon välein, torjuakseni mahdollisen homeen.
Sirkkataimesta pieneksi taimeksi
Idätyslautalta siirtelen sirkkataimet syviin (noin puolen litran jogurttipurkki tms), kannellisiin muoviastioihin. Kansi on läpinäkyvä. Pohjalle noin 2cm turvemulta-vermikuliittiseosta jonka päälle sirkkalehdillä oleva taimi ja taimen juuren päälle vielä noin sentin kerros multaa, kastelu ja kansi päälle. Läpinäkyvään muovikanteen voi pistellä neulalla pieniä reikiä tuuletuksen varmistamiseksi, yleensä nuo kannet eivät kuitenkaan ole aivan ilmatiiviitä olleet, joten ei ole ihan välttämätöntä. Mullan desinfioinnista moni puhuu, ja menee jopa niin äärimmäisyyksiin, että paistavat mullan uunissa. Tämä ei ole kovin tarpeellista, harsosääsken toukkien eliminoimiseksi riittää ihan pieni loraus kiehuvaa vettä, jonka jälkeen mullan annetaan jäähtyä ennen sirkkataimien istuttamista.
Syy, miksi istutan taimet niin syvälle noihin astioihin, haluan jättää taimelle kasvuvaraa niin paljon, että ylimmät lehdet tulevat kanteen asti aivan kiinni, jolloin vasta istutan ne uudelleen. Tällöin taimet ovat jo sen kokoisia, että eivät ihan muutamasta harsosääsken toukasta hätkähdä.
 |
| Sirkkataimi purkissa |
 |
| Taimi valmiina siirtoon |
Taimesta isommaksi
Edellisten vaiheiden jälkeen, istutan taimet neliönmallisiin, noin litran-puolentoista vetoisiin muoviruukkuihin, joissa on pohjassa reijät. Nämä ruukut sijoitan alusastiaan, johon ruukkuja mahtuu kuusi kappaletta. Kastelun hoidan jatkossa alakautta. Tässä vaiheessa taimille voi alkaa antaa jo mietoa lannoitetta, riippuen turpeen ja/tai mullan tyypistä, joissakin lannoitetta on aivan varmasti kuukauden tarpeeksi muutenkin. Ruukkujen pinnalle laitan parin sentin kerroksen savipapanoita. Näidenkin tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään harsosääskien pesiytymistä multaan, joskin tuon kokoiset taimet todennäköisesti selviävät jo kohtalaisesta harsosääski-invaasioista.
Tarkkailen silloin tällöin juurien tilannetta ja kun näyttää siltä, että juuret ovat levinneet tasaisesti ruukun multatilaan, istutan taimet lopullisiin ruukkuihinsa. Sopiva nyrkkisääntö tässä tuntuu olevan, kunhan taimi on haarautunut pari kolme kertaa. Nopeakasvuisilla ja suurilla Capsicum baccatumeilla, esimerkiksi Starfishilla, tämä nyrkkisääntö ei päde.
 |
| Haarautunut taimi |
Viherkasvusta kukkimiseen
Olen perinteisesti istutellut kasveja 10 litran ämpäreihin (parvekkeella ulkonäöllä ei ole niin väliä) tai säiliöruukkuihin. Tässä vaiheessa lannoitusta kannattaa alkaa hiljakseen lisäillä, koska kasvin kasvu on kiivasta ja kasvi tarvitsee paljon ravinteita. Lannoitteena olen käyttänyt enimmäkseen Yaran Puutarhan kesää, tällä kaudella on myös muitakin lannoitteita kokeilussa.
Kun kasvi on lopullisessa ruukussaan ja kasvin haarautuminen on alkanut, on vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset kukat alkavat ilmestyä. Yleensä kasvit pudottelevat kukkansa, kun eivät ole vielä valmiita tuottamaan satoa. Joskus näin ei kuitenkaan käy ja kasvin kasvu pysähtyy tyystin, jos kukkia hedelmöittyy ja kasvi alkaa satoamaan liian pienenä. Tästä syystä nypin pois sellaiset kukat, jotka näyttävät hedelmöittyneen liian aikaisin. Kasvit ovat sisätiloissa keinovalon alla ja sato jäisi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja makukaan ei välttämättä ole se paras mahdollinen.
Satoa ei siis kannata tehdä sisätiloissa, ellei valaistus ole todella hyvä ja kasvi riittävän suuri ja elinvoimainen. Jos kasvi on riittävän suuri, sillä voi teettää yhdestä kolmeen hedelmää ihan siementen keräämistä varten. Tokihan niistä myös saa kivan maistiaisen siitä, mitä on tulossa. Siementen keräämistä varten kannattaa pitää huoli siitä, että mikään muu chili ei pääse kukkaa pölyttämään. Sen voi hoitaa esimerkiksi kiinnittämällä tyhjän teepussin (ne pyramidinmalliset on tähän ehkä parhaita) varoen esimerkiksi maalarinteipin palasella nupun ympärille ja nupun avauduttua käydä vähän tökimässä tätä huputettua kukkaa.
 |
| Teepussi nupun ympärillä |
Kevään taittuessa kesään ja luonnonvalon lisääntyessä kasvin voi antaa kukkia jo ihan vapaasti, kohtahan on aika siirtää kasvit ulos esimerkiksi päiväsaikaan, kun on riittävän lämmintä. Muista suojata kasvit suoralta auringonvalolta esimerkiksi muutamalla kerroksella harsoa, sisällä kasvaneet kasvit eivät kestä auringon ultraviolettisäteilyä kovin hyvin, ennen kuin ovat siihen tottuneet. Pari viikkoa yleensä riittää.
Kukkivat kasvit parvekkeelle ja satoa tekemään
Riittävän suuret kasvit voi siirtää parvekkeelle jo, kun yölämpötilat pysyvät +10 asteen yläpuolella. Näin matalat yölämmöt kuitenkin katkaisevat pienten kasvien kasvun pahimmillaan viikkokausiksi, joten pienet kasvit tulee siirtää ulos vasta myöhemmin, kun yölämpötilat pysyttelevät noin +15 asteen yläpuolella. Suomen kesässä tuo valitettavasti tarkoittaa sitä, että juhannuksen tienoilla voi hyvällä tuurilla onnistua. Tämän takia idätin kasvit aikaisemmin ja päädyin uhraamaan olohuoneesta suuren osan chilien esikasvatukselle, kasvit ovat tänä vuonna suurimmaksi osaksi riittävän suuria ulos siirtämiseen jo toukokuussa, olettaen että silloin alkaa olla jo jonkin verran lämmintä.
Kun kasvit ovat parvekkeella ja totutettu uv-säteilyyn, kasvit ovat todennäköisesti jo kiivaan kukinnan vaiheessa. Silloin niitä voi halutessaan pölytellä vaikka topspuikon tai vesiväripensselin avulla. Todennäköisesti sinne on tosin löytänyt jo jos jonkin näköistä kimalaista ja pölytys hoituu luonnollisin keinoin. Chilit ovat yleisesti ottaen herkästi itsepölyttyviä, joten pieni tuulenvire yleensä riittääkin hoitamaan pölytyksen. Käsin pölytyksessä on tietysti se hyvä puoli, että samalla tulee tarkkailtua kasvia mahdollisten tuholaisten varalta. Itse löysin viime kesänä alkavan kirvainvaasion kukkien sisäpinnalta ja ehdin aloittaa torjunnan jo hyvissä ajoin ennen kuin tilanne ehti liian pahaksi. Torjuntaan riitti huolellinen Cooperin puutarha-aerosolilla sumuttelu ja mäntysuopa-jaakontaika-ruokaöljy -seoksen sumuttelu.
 |
| Kirvoja kukan terälehdillä |
Lannoituksessa voi tässä vaiheessa alkaa antaa Puutarhan Kesän lisäksi myös syyslannosta, esimerkiksi Puutarhan syksyä. Tämä voi auttaa esimerkiksi Capsicum chinensen kukintaa ja sadontuottoa, todennäköisesti vaikutukset näkyvät muissakin kasveissa. Syyslannos ei sisällä lainkaan typpeä, joten kasvi keskeyttää viherkasvunsa ja keskittyy kukkimiseen ja sadontuottoon. Teoriassa. Chilit kuitenkin tarvitsevat jonkin verran typpeä tässäkin vaiheessa, joten Puutarhan kesää voi antaa silloin tällöin.
Pääsadosta ei välttämättä kannata keräillä siemeniä talteen, ellei ole suojannut kukkia ulkopuoliselta pölytykseltä. Tähän käy jo aiemmin esittelemäni teepussikikka. Lajikkeesta kannattaa suojata kolmesta neljään kukkaa, yleensä niistä saa jo aika suuren määrän siemeniä kerättyä.
