Avaan blogin hetkeksi, ihan vain muistoja verestelläkseni. Uusia tekstejä ei varmaankaan tule, mutta joka vuosi chilejä on kasvamassa pari kolme kappaletta kuitenkin.

Ajatuksia tästä kaudesta ja blogin lopettamispäätös.

Tällä kaudella kasvatukset ovat menneet jotakuinkin suunnitellusti, ainakin tähän asti. Nyt parvekkeen chileissä näytti olevan mm. ansarijauhiaisia ja kirvoja, joten eipähän tarvitse ainakaan talvetella noita chilejä.

Tein kuitenkin Spruzit-sumutuksen noille kasveille ja katsotaan, josko saisi sadon kypsäksi asti kuitenkin. Sen jälkeen kasvit voikin hävittää hyvillä mielin. Eipähän tarvitse talvetella sitten mitään, vaikka kuitenkin esimerkiksi flexut ja Ulupica Larget huvittais kyllä pelastella. Se voi olla, että leikkaan ne tapiksi ja tumppaan Provadot niihin. Seuraavaan satoon on kuitenkin se 9 kuukautta aikaa, eiköhän ne provadonjämät ole siihen mennessä niistä poistuneet.

Flexuista kun tuossa oli jo puhe, ylimääräisiä oksia harvennellessa leikkasin vahingossa isoimmasta flexusta ison oksan pois ja laskeskelinkin, että siinä erehdyksessä meni noin 50 flexun raakiletta mukana. Onneksi niitä nyt on tulossa muutenkin.

Myös rhomboideumit ja aiemmin mainittu iso ulupica tekee satoa jonkun verran myös. Sisällä oleva rhomboideum sitä vastoin ei tee satoa, joten ollaan ulkorhombon armoilla marjojen suhteen. Toivottavasti ehtii kypsytellä, koska sisälle en ole tuota välttämättä kyllä tuomassa.

Näillä näkymin talvetukseen siis jäävät nämä tälläkin hetkellä sisällä olevat kasvit, Tepin, joku kiinalainen chili (joka lentää todennäköisesti biojätteeseen, ellei ole frutescens), Trepadeira Werner, Rocato ja Red Peruvian rocoto. Ja tietysti nämä villit Capsicum rhomboideum ja Capsicum lanceolatum.

Voi myös olla, riippuen toki ötökkätilanteesta, että otan talvetukseen äidilläni olevat chilit, ainakin CAP 502, Turbo Pube red ja Orange Habaneron.

Näillä näkymin ensi kaudella kasvaa siis Tepin/PI 539491, Kiinalainen chili, Trepadeira Werner, Red Peruvian, Capsicum rhomboideum, Capsicum lanceolatum, CAP 502, Turbo Pube red, Rocato ja Orange Habanero. Voi myös olla, että pelastan tuon Habanero Brown Largen tuolta pihalta sisälle, jos saan sen ötökättömäksi. Näin ollen pysyisin myös ensi kauden tavoitteessa, noin kymmenessä kasvissa.

Harmittavasti sadottomaksi jäivät näillä näkymin ainakin CGN 23258, PI315027 #1, Aji Cachucha ja mahdollisesti vielä Aji Dulcekin, sillä sen podit ovat vielä niin kesken, etteivät kyllä ennen pakkasia ehdi täysikokoisiksi, saati kypsiksi.

Kauden satokuninkaaksi julistan jo tässä vaiheessa tuon Starfish × Lemon Dropin. Aivan hurjaa tahtia tekee satoa ja ovat myös maukkaita. Yli puolet tämän kauden sadosta on kyseisen kaverin aikaansaannosta.

Sitten tämän blogin kohtaloon. Ei ole nyt tämän kesän aikana kiinnostellut kirjoitella tänne mitään. Kuviakaan en ole jaksanut ottaa kuin kännykällä ja dropboxin muuttaessa API:aan, jäi vanhan uskollisen kännykkäni clientti vanhanaikaiseksi, eikä kuvien uploadaus onnistu omalle koneelle enää kovin helposti. Se monimutkaistaa paljon tätä blogaamista, kun työvaiheita tulee lisää.
En kuitenkaan mene täysin vannomaan, että tämä blogi kuolee nyt tähän. Voihan olla, että ensi kaudella juttua riittää sitten vielä, mutta näillä näkymin ainakin loppuvuosi tulee olemaan hiljaista.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Bubblerin äänenvaimennin

Bubblereideni ilmapumput ovat varsin hiljaisia, toisinaan kuitenkin ääntä syntyy ja paikallistin äänen ilmakivien tienoille. Bubblereissani on olosuhteiden pakosta hieman lyhyet letkut ja äänekkäimmät tapaukset on vieläpä kovemmalla muoviletkulla varustettuja. Suurin ääni lähtee siis terävien ilmapulssien aiheuttamasta ilmakivien värinästä.

Asiaa pähkäillessäni pohdiskelin, miten pakoputkissa hoidetaan äänen vaimentaminen, kysehän on pohjimmiltaan samasta asiasta, eli teräviä pulsseja leikataan tasaisemmaksi ilmavirraksi. Tästä syntyi idea äänenvaimentimesta.

Kasasin nämä ylijäämätavaroista, mitä minulla nyt sattui lojumaan nurkissa. Tarvikkeet siis seuraavanlaiset:

• Filmirullan muovikotelo.
• 2 polkupyörän venttiiliä, rikkinäinen tai ainakin käytetty, on hyvin passeli.
• 2 rikkinäistä polkupyörän sisuskumia.
• Vanua.
• Silikonia tai vastaavaa mönjää.

 Työkalut:

• Porakone.
• 1.5mm tai 2mm terä.
• 7,5mm, tai 8mm terä.
• Pihdit.

Aloitetaan poraamalla pyöränventtiileistä päädyt pois, samalla tyhjennetään venttiilin sisuskalut.

Porattu venttiili

Seuraavaksi työnnetään venttiilin toinen pää ilmaletkun sisään, ja tarkistetaan mitta sopivaksi. Mitan tulee olla hieman lyhyempi kuin filmirullakotelo.

Äänenvaimentimen sisään jäävän ilmaletkun pituuden määrittäminen.

Kun pituus on mitattu sopivaksi, leikataan rikkinäisestä sisäkumista venttiilirunko ja jätetään hieman kumia tiivisteeksi. Kannattaa työntää ilmaletku venttiilirungosta ensin läpi ja liittää se venttiiliin venttiilirungon ulkopuolella, jonka jälkeen venttiili runnotaan venttiilirungon sisään käyttäen tarpeellinen määrä väkivaltaa.

Ilmaletku runnottuna venttiilirungon läpi.

Seuraavan vaiheen voikin jättää välistä, mikäli luottaa minun mittauksiini, venttiilirungon halkaisija on hieman alle 8mm. Hieman väljä reikä ei haittaa, koska se tiivistetään kuitenkin silikonilla. Liian tiivis reikä halkaisee filmikotelon asennusvaiheessa.

Venttiilirungon halkaisija noin 8mm.

Laita pieni määrä silikonia, tai liimaa filmirungon kanteen poraamasi reiän ympärille, sisäpuolelle tietty. Paina venttiilirunko (ilman kiristysmuttereita) kannesta läpi, pyöritä venttiilirungon mutteri paikoilleen ja kiristä sopivaan tiukkuuteen. Sen jälkeen ruuvaa venttiili kunnolla paikoilleen.

Silikonilla tiivistetty filmirullakotelon kansi.

Tee sama filmirullakotelon toiselle puolikkaalle. Myös tälle puolelle tulevaan venttiiliin mitataan sopivan pituinen pätkä ilmaletkua. Tarkoituksena on, että ilmaletkut menevät vaimentimen sisällä limittäin. Täytä filmikotelo vanulla, tai vaikka vaahtomuovilla.

Vanulla täytetty filmikotelo.

Tähtää ilmaletkun päät limittäin kotelon sisälle ja paina kansi kiinni. Äänenvaimentimen pitäisi olla nyt kasassa. Muista ihmeessä porata myös toisen venttiilin sisuskalut pois. Ellet sitten halua tehdä äänenvaimentimesta samalla takaiskuventtiiliä, sekin onnistuu kyllä, mutta syö hieman pumpun tehoa. Tällöin kannattaa muistaa ilman kulkusuunta.

Äänenvaimentimen sisälmykset paikoilleen ja kansi kiinni.

Valmista tuli. Filmikotelon pohja joustaa hieman, joten lähtö on vinossa milloin minnekin suuntaan.

Pitkän aikaa ollut hiljaista täällä.

Hiljaisuuteen ei ole mitään erityistä syytä, sen kummempaa, kuin olen täysin unohtanut kirjoittaa tänne mitään.

Chilit voivat pääsääntöisesti hyvin ja suurin osa on jo ulkona parvekkeella. Satoa on kerätty jo litramäärissä, lähinnä Starfish × Lemon Drop -hybridistä. Myös Lemon Drop tekee paljon raakileita koko ajan, niitäkin saa jo keräillä miltei joka päivä. Muutkin baccatumit ovat oikein satoisia. Pureudun ensi viikolla tarkemmin chilien tilanteeseen ja esittelen muutamia projekteja, mitä on tullut härväiltyä viime aikoina.

Rocotoja parvekkeella.

Maistelussa Starfish × Lemon Drop F1 -hybridi

Siinä se on, kypsä "sfxld"

Näyttäisi olevan suhteellisen nopea lajike, ensimmäisen podinalun bongasin oksilta 8.3. ja ensimmäisen kypsän 24.4. Muitakin kypsiä tuolla on jo oksilla ja näyttäisi olevan keskimäärin 45 päivää, mitä näiden kypsymiseen menee. Raakileita on oksilla todella paljon, joten Lemon Dropilta perittyä tuntuu olevan ainakin satoisuus.

Mutta jospa nyt siihen pääasiaan, eli maisteluun.

Ensimmäisenä puraisun jälkeen käy selväksi, että tulisuus on peräisin Lemon Dropilta. Tulisuutta on koko matkalla kärjestä kantaan, toisin kuin esimerkiksi Starfishillä. Starfishissa tulisuus on usein lähes pelkästään kannan liepeillä. Polte on intensiivinen baccatumiksi ja kestää minun suussa noin neljästä viiteen minuuttia. Sain tällä jopa minulle harvinaisen chilihikan aikaiseksi, mikä pääsi yllättämään minut täysin.

Mausta tulee heti välittömästi mieleen, että tässä on todellakin kyseessä baccatum. Maussa on kuitenkin joku twisti. Hedelmäinen ja oikein mehukas, ei kuitenkaan sellaista sitrusmaista kirpeyttä, kuin Lemon Dropissa, mutta jotain todella raikkaan makuista. Mansikkaa? Ehkä tästä voisi löytää jotain mansikkaista. Makeuttakin tässä on, mutta ei nyt sentään ihan mansikan makeutta kuitenkaan. Vaatii kyllä vielä lisää maistelua, että osaa tarkalleen sanoa, miltä tämä maistuu. Joka tapauksessa, maku on todella hyvä.

Podi on hieman paksumpireunainen, kuin Lemon Drop, mutta ei ihan niin paksusta ole kyse, kuin Starfishissa. Rapea, oikein rapsahtaa kunnolla kun puraisee. Mehukaskin tämä on, kuten jo aiemmin mainitsin.

Siemeniä tuntuu myös olevan, tuon kyseisen pienen podin sisällä majaili noin kolmekymmentä siementä. Siemenet eivät ole kauhean pieniä, mutta ei ne sentään koko podia täyttäneet. Tällä hetkellä oksistolla roikuskelee sekä hieman pienempiä, että myös suurempia podeja, joten tuo kuvan podin koko ei ole täysin toistuva, podin malli vaihtelee tylpän kartiomaisesta tuollaiseen epämääräisen muhkuraiseen.

Lisäys:

Pari ääriesimerkkiä, pienimmästä ja suurimmasta päästä.

Liian pieni ruukku? Vaarana mm. ylikastelu.

Tepin

Nyt keväällä on vaarana chilien ylikastelu valon ja lämmön lisääntyessä. Varsinkin, jos chilit kasvavat paikoin liian pienissä purkeissa, kuten minulla esimerkiksi Tepin.
Purkkina sillä oli 16x16cm Orthexin Piece of Eden -säiliöruukku, jossa multatilaa on korkeintaan litra, josta minulla multaa siinä oli alta puoleen korkeuteen asti. Eli juuritila oli arviolta noin 0,7dl.
Kasvi on kuitenkin aika iso, kuten viereisestä olevasta kuvasta näkyy. Kuva on vajaa kuukausi sitten otettu, joten kasville on tullut kokoa aivan joka suunnassa reilusti lisää.
Ongelmana tässä on, että juuristo ei kykene ottamaan riittävää määrää vettä paahteisissa olosuhteissa, tämä aiheuttaa varsinkin ylimpien lehtien nuupahtamista. Tämän voi tulkita niin, että kasvilla ei ole tarpeeksi vettä saatavilla ja on tarpeen kastella.
Tässä vaiheessa olisi aina viisasta tarkistaa astian vesitilanne joko kokeilemalla astian painoa, kokeilemalla multaa tai edes yrittää muistaa milloin on viimeksi kastellut.
Itselläni nuo kasvit ovat sen verran huonosti, että esimerkiksi juuri tälle ruukulle en yllä kokeilemaan mitään edellämainituista purkamatta huomattavaa määrää chilejä ensin pois edestä. Niinpä tilanne olikin tämän kasvin kohdalla sellainen, että ruukku oli lähestulkoon täynnä vettä.
Ihmettelin, kun kasvi roikotteli taas lehtiään, tällä kertaa muutenkin kuin ylhäältä. Vaihdoin kasvin kerralla isompaan, noin kymmenlitraiseen, säiliöruukkuun ja vaihdoin mullaksi Kekkilän puutarhaturvetta. Jätin mullan kastelematta, koska juuriston seassa olevassa mullassa on kyllä aivan riittävästi kosteutta, nyt täytyy vaan toivoa, että apu tuli ajoissa, eikä juuristo ehtinyt tuhoutua kokonaan.
Komea kasvi tuo kuitenkin on, siksikin olisi mukavaa jos tuo säästyisi.

Ongelman juuret ovat kyllä lähinnä siinä, että joko chilejä on aivan liikaa, tai tilaa liian vähän. Takimmaisten chilien luo päästäkseen on tehtävä noin varttitunnin ajan hommia ja tällä kertaa siihen tarvittiin myös saksia, olivat sen verran oksat sotkeutuneet toisiinsa. Samalla karsin noita rönsyjä muutenkin, tuloksena useampi muovikassillinen irtileikattuja oksanpätkiä. Starfish × Lemon Drop -hybridin pisimmät oksat olivat jo yli parimetrisiä.

Long time, no ocean. Tilannekatsausta tähän väliin.

Starfish × Lemon Drop F1 kasvaa ja tekee podia koko ajan kiihtyvää tahtia, ikkunasta tulevan auringonvalon lisääntyessä. Tällä kasvilla on nyt jo leveyttä paljon enemmän kuin pituutta. Pituuttahan tällä on vain noin 150-170cm. Runko on komeasti peukalon paksuinen, saas nähdä mitä tuosta tulee sitten kun ulkoilmaan ja kunnon valoon pääsee. Päähaaratkin ovat noin mustekynän paksuisia kaikki. Tästä voi tulla ensi kesän satokone.

Starfish × Lemon Drop -hybridin raakileita.

Myös Ulupica Large on piristynyt huomattavasti ja ottanut kasvuspurtin. Kukkiakin se aukaisi tuossa menneellä viikolla ja kovin kauniitahan ne ovat. Myös lehtiä vaivannut laikukkuus ja epätasainen väri ovat uusien lehtien myötä hävinnyt, toki olen välissä vaihtanut tälle turpeet kokonaan uusiin ja ruukkuakin vaihdoin samalla, tämä majailee nyt 17cm Mimosa -säiliöruukussa.

Kellomainen ja oikeasti tasaisen violetti, kuvissa valo hieman sotkee väriä.

Capsicum flexuosumitkin ovat lähteneet voimakkaaseen kasvuun, kitumavaihe tuntuisi olevan niilläkin ohitse. Vielä ei kukkia ole todennäköisesti luvassa pitkiin aikoihin kuitenkaan. Minulla on ollut tuolla taimien joukossa yksi kysymysmerkillä varustettu kasvi, joka päivä päivältä kyllä näyttää koko ajan selkeämmin flexuosumilta ja lähes täyteen varmuuteen asiasta tulin, kun laitoin nuo flexuosumit vierekkäin.

Vasemmalla arvoitus, oikealla varmasti flexuosum.

CAP 502:n kanssa tilanne on multakasvien kannalta hyvä (toinen niistä lähtee itse asiassa maailmalle lähipäivinä, kaksi jää minulle), mutta vesiviljelykasvi yritti hukkua ja juurista jäi jäljelle enää ihan muutama hassu valkoinen ja toimiva juuri. Jouduin karsimaan kaikki postimerkkiä suuremmat lehdet siitä pois, se on nyt muovipussitettuna ja toivotaan että selviää. Otin siitä muutaman pistokkaan varmuudeksi, jos kuitenkin käy niin ettei tuo vesiviljely-yksilö tuosta tule selviämään noilla juurilla.

Syy miksi se yritti hukkua, on tämä minun hydroviritelmä, jossa kokeilin ikään kuin dripperiperiaatteella toimivaa systeemiä. Onnistuin jotenkin sössimään tuon kasvin istutuksen hydrosoraan niin, että ajan kanssa tuo kasvi valui tuonne ruukun pohjalle ja tuo vesisuihku sitten kasteli juurenniskaa ja noin 5cm varttakin. Tällä hetkellä se on nyt nostettuna niin, että vesi ei missään tilanteessa pääse nousemaan kivivillan pohjaa ylemmäksi.

Harmittaa niin vietävästi, koska kasvi oli jo aloittamassa kukintaansa ja oli erittäin tuuhean ja hyvinvoivan näköinen siihen asti, kunnes isoimmat lehdet alkoivat nuupahtaa. Valitettavasti silloin oli jo vähän liian myöhäistä pelastaa tuota sellaisenaan. Hetkellisesti harkitsin jopa koko chiliharrastuksen mielekkyyttä tällaisen epäonnistumisen jälkeen. Mutta en minä näin vähällä luovuta.

Pubescensit sitä vastoin näyttävät todella elinvoimaisilta turveamppeleissaan, Turbo Puben kypsää satoakin pääsin maistelemaan tässä jo pariin otteeseen. On se maukas chili kyllä, toivottavasti ulkokasvatus tuo noihin myös tulisuutta mukaan.

Turbo Pube ja Orange Rocoto

Ylläolevassa kuvassa näkyy tuossa pienemmässä valkoisessa amppelissa tuo Orange Rocoto. Se oli kasvattanut tuon amppelin aika piukkaan juuria, nousi ihan yhtenä palana koko kasvi tuosta amppelista pois. Vaihdoin sen myös tuollaiseen isompaan, 7 litran amppeliin.

Muut chilit jatkaa ihan normaalia kasvuaan, kukkivat jo nätisti ja osassa roikkuu pientä satoa. Tähän päivitykseen en nyt noista ala sen enempää kirjailemaan, kuin että chinenset ovat valtavia, harmikseni ne ovat päässeet myös venähtämään pituutta, sekä oksatkin ovat venyneet pitkin ikkunoita, kun ne tuolla sekaisin ja ahtaasti ovat. Tilaa tarvitaan kipeästi lisää, tai sitten noita chilejä on aivan liikaa, miten lie...

Starfish × Lemon Drop F1 -risteytys

Tein tämän risteyksen viime kesänä melkein ensimmäisiin Starfishin kukkiin. Emaskuloin nupun (avasin pinseteillä terälehtiä ja nypin emiä varoen heteet irti) ja pölytin toisella puolella parveketta kukkivan Lemon Dropin siitepölyllä. Risteytyksen onnistuminen on aina vähän arpapeliä, aivan varma ei voi olla näillä taidoilla.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että risteytys on onnistunut, kun katsoo noita kukkia, jotka eivät muistuta Starfishin kukkaa.

Kukat muistuttavat Lemon Dropin kukkaa, ollen kuitenkin ihan hieman isompia. Suurin ero Starfishin kukkaan on selkeästi erilainen sikiäimen muoto, sekä heteiden erilainen sijoittuminen. Heteet eivät ole levällään, kuten Starfishin kukassa, mutta eivät myöskään ihan supussa, kuten Lemon Dropin kukassa.

Starfishin kukka. Huomaa sikiäimen muoto.

Starfish × Lemon Drop F1 kukka.

Starfish × Lemon Drop F1 kukka.

Lemon Dropin kukka. Huomaa heteet.

Siemenestä aikuiseksi, chilinkasvatus minun tapaani.

Kerron tässä postauksessa hieman, miten kasvattelen noita chilejä. Jokaisella on varmaan oma tapansa, enkä edes mene väittämään, että minun tapani on se paras tapa. En missään nimessä aio väittämilläni kumota jonkun toisen väittämiä, faktat ovat faktoja ja ne on parempi etsiä kirjojen ja kansien välistä, ei internetin blogeista. Nämä ovat vaan yksiä keinoja ja toimivat ainakin minulla.

Vesiviljelyä en tässä käsittele, koska vesiviljelykasvit ovat minulla vähemmistössä. Vesiviljelystä minulla on kuitenkin erittäin positiiviset kokemukset sekä kasvunopeuden, että sadontuoton kanssa.

Siementen idätys

Käytän idätyksessä useimmiten idätyslauttametodia. Idätyslautta on helppo ja toimiva tapa idättää siemeniä. Joskus käytän myös vermikuliittia tai perliittiä idätysalustana, sekä kivivillaa. Kivivillan kanssa ongelmana on joskus ollut levääntyminen, jonka takia en sitä ole niin aktiivisesti harrastanut. Jiffy-turvepoteista olen luopunut lähinnä harsosääskien takia. Söivät minulta yhden erän pubescenseja, joten vaihdoin sen jälkeen lähestulkoon täysin idätyslauttaidätyksiin. Pitkään itäviltä siemeniltä vaihdan idätyslauttaa ja astiaa muutaman viikon välein, torjuakseni mahdollisen homeen.

Sirkkataimesta pieneksi taimeksi

Idätyslautalta siirtelen sirkkataimet syviin (noin puolen litran jogurttipurkki tms), kannellisiin muoviastioihin. Kansi on läpinäkyvä. Pohjalle noin 2cm turvemulta-vermikuliittiseosta jonka päälle sirkkalehdillä oleva taimi ja taimen juuren päälle vielä noin sentin kerros multaa, kastelu ja kansi päälle. Läpinäkyvään muovikanteen voi pistellä neulalla pieniä reikiä tuuletuksen varmistamiseksi, yleensä nuo kannet eivät kuitenkaan ole aivan ilmatiiviitä olleet, joten ei ole ihan välttämätöntä. Mullan desinfioinnista moni puhuu, ja menee jopa niin äärimmäisyyksiin, että paistavat mullan uunissa. Tämä ei ole kovin tarpeellista, harsosääsken toukkien eliminoimiseksi riittää ihan pieni loraus kiehuvaa vettä, jonka jälkeen mullan annetaan jäähtyä ennen sirkkataimien istuttamista.

Syy, miksi istutan taimet niin syvälle noihin astioihin, haluan jättää taimelle kasvuvaraa niin paljon, että ylimmät lehdet tulevat kanteen asti aivan kiinni, jolloin vasta istutan ne uudelleen. Tällöin taimet ovat jo sen kokoisia, että eivät ihan muutamasta harsosääsken toukasta hätkähdä.

Sirkkataimi purkissa

Taimi valmiina siirtoon

Taimesta isommaksi

Edellisten vaiheiden jälkeen, istutan taimet neliönmallisiin, noin litran-puolentoista vetoisiin muoviruukkuihin, joissa on pohjassa reijät. Nämä ruukut sijoitan alusastiaan, johon ruukkuja mahtuu kuusi kappaletta. Kastelun hoidan jatkossa alakautta. Tässä vaiheessa taimille voi alkaa antaa jo mietoa lannoitetta, riippuen turpeen ja/tai mullan tyypistä, joissakin lannoitetta on aivan varmasti kuukauden tarpeeksi muutenkin. Ruukkujen pinnalle laitan parin sentin kerroksen savipapanoita. Näidenkin tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään harsosääskien pesiytymistä multaan, joskin tuon kokoiset taimet todennäköisesti selviävät jo kohtalaisesta harsosääski-invaasioista.

Tarkkailen silloin tällöin juurien tilannetta ja kun näyttää siltä, että juuret ovat levinneet tasaisesti ruukun multatilaan, istutan taimet lopullisiin ruukkuihinsa. Sopiva nyrkkisääntö tässä tuntuu olevan, kunhan taimi on haarautunut pari kolme kertaa. Nopeakasvuisilla ja suurilla Capsicum baccatumeilla, esimerkiksi Starfishilla, tämä nyrkkisääntö ei päde.

Haarautunut taimi

Viherkasvusta kukkimiseen

Olen perinteisesti istutellut kasveja 10 litran ämpäreihin (parvekkeella ulkonäöllä ei ole niin väliä) tai säiliöruukkuihin. Tässä vaiheessa lannoitusta kannattaa alkaa hiljakseen lisäillä, koska kasvin kasvu on kiivasta ja kasvi tarvitsee paljon ravinteita. Lannoitteena olen käyttänyt enimmäkseen Yaran Puutarhan kesää, tällä kaudella on myös muitakin lannoitteita kokeilussa.

Kun kasvi on lopullisessa ruukussaan ja kasvin haarautuminen on alkanut, on vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset kukat alkavat ilmestyä. Yleensä kasvit pudottelevat kukkansa, kun eivät ole vielä valmiita tuottamaan satoa. Joskus näin ei kuitenkaan käy ja kasvin kasvu pysähtyy tyystin, jos kukkia hedelmöittyy ja kasvi alkaa satoamaan liian pienenä. Tästä syystä nypin pois sellaiset kukat, jotka näyttävät hedelmöittyneen liian aikaisin. Kasvit ovat sisätiloissa keinovalon alla ja sato jäisi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja makukaan ei välttämättä ole se paras mahdollinen.

Satoa ei siis kannata tehdä sisätiloissa, ellei valaistus ole todella hyvä ja kasvi riittävän suuri ja elinvoimainen. Jos kasvi on riittävän suuri, sillä voi teettää yhdestä kolmeen hedelmää ihan siementen keräämistä varten. Tokihan niistä myös saa kivan maistiaisen siitä, mitä on tulossa. Siementen keräämistä varten kannattaa pitää huoli siitä, että mikään muu chili ei pääse kukkaa pölyttämään. Sen voi hoitaa esimerkiksi kiinnittämällä tyhjän teepussin (ne pyramidinmalliset on tähän ehkä parhaita) varoen esimerkiksi maalarinteipin palasella nupun ympärille ja nupun avauduttua käydä vähän tökimässä tätä huputettua kukkaa.

Teepussi nupun ympärillä

Kevään taittuessa kesään ja luonnonvalon lisääntyessä kasvin voi antaa kukkia jo ihan vapaasti, kohtahan on aika siirtää kasvit ulos esimerkiksi päiväsaikaan, kun on riittävän lämmintä. Muista suojata kasvit suoralta auringonvalolta esimerkiksi muutamalla kerroksella harsoa, sisällä kasvaneet kasvit eivät kestä auringon ultraviolettisäteilyä kovin hyvin, ennen kuin ovat siihen tottuneet. Pari viikkoa yleensä riittää.

Kukkivat kasvit parvekkeelle ja satoa tekemään

Riittävän suuret kasvit voi siirtää parvekkeelle jo, kun yölämpötilat pysyvät +10 asteen yläpuolella. Näin matalat yölämmöt kuitenkin katkaisevat pienten kasvien kasvun pahimmillaan viikkokausiksi, joten pienet kasvit tulee siirtää ulos vasta myöhemmin, kun yölämpötilat pysyttelevät noin +15 asteen yläpuolella. Suomen kesässä tuo valitettavasti tarkoittaa sitä, että juhannuksen tienoilla voi hyvällä tuurilla onnistua. Tämän takia idätin kasvit aikaisemmin ja päädyin uhraamaan olohuoneesta suuren osan chilien esikasvatukselle, kasvit ovat tänä vuonna suurimmaksi osaksi riittävän suuria ulos siirtämiseen jo toukokuussa, olettaen että silloin alkaa olla jo jonkin verran lämmintä.

Kun kasvit ovat parvekkeella ja totutettu uv-säteilyyn, kasvit ovat todennäköisesti jo kiivaan kukinnan vaiheessa. Silloin niitä voi halutessaan pölytellä vaikka topspuikon tai vesiväripensselin avulla. Todennäköisesti sinne on tosin löytänyt jo jos jonkin näköistä kimalaista ja pölytys hoituu luonnollisin keinoin. Chilit ovat yleisesti ottaen herkästi itsepölyttyviä, joten pieni tuulenvire yleensä riittääkin hoitamaan pölytyksen. Käsin pölytyksessä on tietysti se hyvä puoli, että samalla tulee tarkkailtua kasvia mahdollisten tuholaisten varalta. Itse löysin viime kesänä alkavan kirvainvaasion kukkien sisäpinnalta ja ehdin aloittaa torjunnan jo hyvissä ajoin ennen kuin tilanne ehti liian pahaksi. Torjuntaan riitti huolellinen Cooperin puutarha-aerosolilla sumuttelu ja mäntysuopa-jaakontaika-ruokaöljy -seoksen sumuttelu.

Kirvoja kukan terälehdillä

Lannoituksessa voi tässä vaiheessa alkaa antaa Puutarhan Kesän lisäksi myös syyslannosta, esimerkiksi Puutarhan syksyä. Tämä voi auttaa esimerkiksi Capsicum chinensen kukintaa ja sadontuottoa, todennäköisesti vaikutukset näkyvät muissakin kasveissa. Syyslannos ei sisällä lainkaan typpeä, joten kasvi keskeyttää viherkasvunsa ja keskittyy kukkimiseen ja sadontuottoon. Teoriassa. Chilit kuitenkin tarvitsevat jonkin verran typpeä tässäkin vaiheessa, joten Puutarhan kesää voi antaa silloin tällöin.

Pääsadosta ei välttämättä kannata keräillä siemeniä talteen, ellei ole suojannut kukkia ulkopuoliselta pölytykseltä. Tähän käy jo aiemmin esittelemäni teepussikikka. Lajikkeesta kannattaa suojata kolmesta neljään kukkaa, yleensä niistä saa jo aika suuren määrän siemeniä kerättyä.

Päivitys CAP 502 -tilanteeseen

CAP 502 tänään, 14.2.

CAP 502 helmikuun alussa

No niin. Nyt on tullut aika siirrellä taimibubblerista hyvinvoivan näköinen ja nuppuja tekevä CAP 502 C. frutescens omaan bubbleriinsa. Bubblerin kaverille luovutti Trepadeira Werner, joka siirtyi kasvamaan turpeeseen.

Tuo bubblerissa (tai oikeammin kai ämpärihydrossa, nyt kun ilmapumppu on vaihtunut vesipumppuun..) elelevä CAP 502 on selkeästi edelleen turpeessa kasvavia ikätovereitaan reilusti suurempi, joskin myös turvekasvit ovat pitkän juurien kasvattelun jälkeen alkaneet ottaa kasvuspurttia.

Hämmästelin kyllä noiden lehtien kokoa, suurimmat ovat jo suurempia kuin minun kämmen.