Siemenestä aikuiseksi, chilinkasvatus minun tapaani.

Kerron tässä postauksessa hieman, miten kasvattelen noita chilejä. Jokaisella on varmaan oma tapansa, enkä edes mene väittämään, että minun tapani on se paras tapa. En missään nimessä aio väittämilläni kumota jonkun toisen väittämiä, faktat ovat faktoja ja ne on parempi etsiä kirjojen ja kansien välistä, ei internetin blogeista. Nämä ovat vaan yksiä keinoja ja toimivat ainakin minulla.

Vesiviljelyä en tässä käsittele, koska vesiviljelykasvit ovat minulla vähemmistössä. Vesiviljelystä minulla on kuitenkin erittäin positiiviset kokemukset sekä kasvunopeuden, että sadontuoton kanssa.

Siementen idätys

Käytän idätyksessä useimmiten idätyslauttametodia. Idätyslautta on helppo ja toimiva tapa idättää siemeniä. Joskus käytän myös vermikuliittia tai perliittiä idätysalustana, sekä kivivillaa. Kivivillan kanssa ongelmana on joskus ollut levääntyminen, jonka takia en sitä ole niin aktiivisesti harrastanut. Jiffy-turvepoteista olen luopunut lähinnä harsosääskien takia. Söivät minulta yhden erän pubescenseja, joten vaihdoin sen jälkeen lähestulkoon täysin idätyslauttaidätyksiin. Pitkään itäviltä siemeniltä vaihdan idätyslauttaa ja astiaa muutaman viikon välein, torjuakseni mahdollisen homeen.

Sirkkataimesta pieneksi taimeksi

Idätyslautalta siirtelen sirkkataimet syviin (noin puolen litran jogurttipurkki tms), kannellisiin muoviastioihin. Kansi on läpinäkyvä. Pohjalle noin 2cm turvemulta-vermikuliittiseosta jonka päälle sirkkalehdillä oleva taimi ja taimen juuren päälle vielä noin sentin kerros multaa, kastelu ja kansi päälle. Läpinäkyvään muovikanteen voi pistellä neulalla pieniä reikiä tuuletuksen varmistamiseksi, yleensä nuo kannet eivät kuitenkaan ole aivan ilmatiiviitä olleet, joten ei ole ihan välttämätöntä. Mullan desinfioinnista moni puhuu, ja menee jopa niin äärimmäisyyksiin, että paistavat mullan uunissa. Tämä ei ole kovin tarpeellista, harsosääsken toukkien eliminoimiseksi riittää ihan pieni loraus kiehuvaa vettä, jonka jälkeen mullan annetaan jäähtyä ennen sirkkataimien istuttamista.

Syy, miksi istutan taimet niin syvälle noihin astioihin, haluan jättää taimelle kasvuvaraa niin paljon, että ylimmät lehdet tulevat kanteen asti aivan kiinni, jolloin vasta istutan ne uudelleen. Tällöin taimet ovat jo sen kokoisia, että eivät ihan muutamasta harsosääsken toukasta hätkähdä.

Sirkkataimi purkissa

Taimi valmiina siirtoon

Taimesta isommaksi

Edellisten vaiheiden jälkeen, istutan taimet neliönmallisiin, noin litran-puolentoista vetoisiin muoviruukkuihin, joissa on pohjassa reijät. Nämä ruukut sijoitan alusastiaan, johon ruukkuja mahtuu kuusi kappaletta. Kastelun hoidan jatkossa alakautta. Tässä vaiheessa taimille voi alkaa antaa jo mietoa lannoitetta, riippuen turpeen ja/tai mullan tyypistä, joissakin lannoitetta on aivan varmasti kuukauden tarpeeksi muutenkin. Ruukkujen pinnalle laitan parin sentin kerroksen savipapanoita. Näidenkin tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään harsosääskien pesiytymistä multaan, joskin tuon kokoiset taimet todennäköisesti selviävät jo kohtalaisesta harsosääski-invaasioista.

Tarkkailen silloin tällöin juurien tilannetta ja kun näyttää siltä, että juuret ovat levinneet tasaisesti ruukun multatilaan, istutan taimet lopullisiin ruukkuihinsa. Sopiva nyrkkisääntö tässä tuntuu olevan, kunhan taimi on haarautunut pari kolme kertaa. Nopeakasvuisilla ja suurilla Capsicum baccatumeilla, esimerkiksi Starfishilla, tämä nyrkkisääntö ei päde.

Haarautunut taimi

Viherkasvusta kukkimiseen

Olen perinteisesti istutellut kasveja 10 litran ämpäreihin (parvekkeella ulkonäöllä ei ole niin väliä) tai säiliöruukkuihin. Tässä vaiheessa lannoitusta kannattaa alkaa hiljakseen lisäillä, koska kasvin kasvu on kiivasta ja kasvi tarvitsee paljon ravinteita. Lannoitteena olen käyttänyt enimmäkseen Yaran Puutarhan kesää, tällä kaudella on myös muitakin lannoitteita kokeilussa.

Kun kasvi on lopullisessa ruukussaan ja kasvin haarautuminen on alkanut, on vain ajan kysymys, milloin ensimmäiset kukat alkavat ilmestyä. Yleensä kasvit pudottelevat kukkansa, kun eivät ole vielä valmiita tuottamaan satoa. Joskus näin ei kuitenkaan käy ja kasvin kasvu pysähtyy tyystin, jos kukkia hedelmöittyy ja kasvi alkaa satoamaan liian pienenä. Tästä syystä nypin pois sellaiset kukat, jotka näyttävät hedelmöittyneen liian aikaisin. Kasvit ovat sisätiloissa keinovalon alla ja sato jäisi kuitenkin hyvin vähäiseksi ja makukaan ei välttämättä ole se paras mahdollinen.

Satoa ei siis kannata tehdä sisätiloissa, ellei valaistus ole todella hyvä ja kasvi riittävän suuri ja elinvoimainen. Jos kasvi on riittävän suuri, sillä voi teettää yhdestä kolmeen hedelmää ihan siementen keräämistä varten. Tokihan niistä myös saa kivan maistiaisen siitä, mitä on tulossa. Siementen keräämistä varten kannattaa pitää huoli siitä, että mikään muu chili ei pääse kukkaa pölyttämään. Sen voi hoitaa esimerkiksi kiinnittämällä tyhjän teepussin (ne pyramidinmalliset on tähän ehkä parhaita) varoen esimerkiksi maalarinteipin palasella nupun ympärille ja nupun avauduttua käydä vähän tökimässä tätä huputettua kukkaa.

Teepussi nupun ympärillä

Kevään taittuessa kesään ja luonnonvalon lisääntyessä kasvin voi antaa kukkia jo ihan vapaasti, kohtahan on aika siirtää kasvit ulos esimerkiksi päiväsaikaan, kun on riittävän lämmintä. Muista suojata kasvit suoralta auringonvalolta esimerkiksi muutamalla kerroksella harsoa, sisällä kasvaneet kasvit eivät kestä auringon ultraviolettisäteilyä kovin hyvin, ennen kuin ovat siihen tottuneet. Pari viikkoa yleensä riittää.

Kukkivat kasvit parvekkeelle ja satoa tekemään

Riittävän suuret kasvit voi siirtää parvekkeelle jo, kun yölämpötilat pysyvät +10 asteen yläpuolella. Näin matalat yölämmöt kuitenkin katkaisevat pienten kasvien kasvun pahimmillaan viikkokausiksi, joten pienet kasvit tulee siirtää ulos vasta myöhemmin, kun yölämpötilat pysyttelevät noin +15 asteen yläpuolella. Suomen kesässä tuo valitettavasti tarkoittaa sitä, että juhannuksen tienoilla voi hyvällä tuurilla onnistua. Tämän takia idätin kasvit aikaisemmin ja päädyin uhraamaan olohuoneesta suuren osan chilien esikasvatukselle, kasvit ovat tänä vuonna suurimmaksi osaksi riittävän suuria ulos siirtämiseen jo toukokuussa, olettaen että silloin alkaa olla jo jonkin verran lämmintä.

Kun kasvit ovat parvekkeella ja totutettu uv-säteilyyn, kasvit ovat todennäköisesti jo kiivaan kukinnan vaiheessa. Silloin niitä voi halutessaan pölytellä vaikka topspuikon tai vesiväripensselin avulla. Todennäköisesti sinne on tosin löytänyt jo jos jonkin näköistä kimalaista ja pölytys hoituu luonnollisin keinoin. Chilit ovat yleisesti ottaen herkästi itsepölyttyviä, joten pieni tuulenvire yleensä riittääkin hoitamaan pölytyksen. Käsin pölytyksessä on tietysti se hyvä puoli, että samalla tulee tarkkailtua kasvia mahdollisten tuholaisten varalta. Itse löysin viime kesänä alkavan kirvainvaasion kukkien sisäpinnalta ja ehdin aloittaa torjunnan jo hyvissä ajoin ennen kuin tilanne ehti liian pahaksi. Torjuntaan riitti huolellinen Cooperin puutarha-aerosolilla sumuttelu ja mäntysuopa-jaakontaika-ruokaöljy -seoksen sumuttelu.

Kirvoja kukan terälehdillä

Lannoituksessa voi tässä vaiheessa alkaa antaa Puutarhan Kesän lisäksi myös syyslannosta, esimerkiksi Puutarhan syksyä. Tämä voi auttaa esimerkiksi Capsicum chinensen kukintaa ja sadontuottoa, todennäköisesti vaikutukset näkyvät muissakin kasveissa. Syyslannos ei sisällä lainkaan typpeä, joten kasvi keskeyttää viherkasvunsa ja keskittyy kukkimiseen ja sadontuottoon. Teoriassa. Chilit kuitenkin tarvitsevat jonkin verran typpeä tässäkin vaiheessa, joten Puutarhan kesää voi antaa silloin tällöin.

Pääsadosta ei välttämättä kannata keräillä siemeniä talteen, ellei ole suojannut kukkia ulkopuoliselta pölytykseltä. Tähän käy jo aiemmin esittelemäni teepussikikka. Lajikkeesta kannattaa suojata kolmesta neljään kukkaa, yleensä niistä saa jo aika suuren määrän siemeniä kerättyä.

Yleisiä kuulumisia chilipusikosta

Tässä blogipostauksessa ajattelin tehdä pienen tilannekatsauksen tähän tämänhetkiseen tilanteeseen. Kerron muunmuassa, mitä lajikkeita minulla täällä on kasvamassa ja vähän tarkemmin tiettyjen yksilöiden tilanteista.

Lajikelistaus

Capsicum annuum

• Chiluacle Negro
• Jalapeño Ixtapa
• Jalastar
• Piment d'Espelette
• Poblano
• Ramiro
• Riot
• Serrano

Capsicum annuum var. glabriusculum

• Tepin

Capsicum baccatum

• Aji Benito
• Aji Cristal
• Lemon Drop
• Peppadew
• PI 439370
• Starfish
• Starfish × Lemon Drop F1
• Trepadeira Werner

Capsicum cardenasii var. pendulum / C. cardenasii × C. pubescens

• Ulupica Large

Capsicum chacoënce

• Aji Inferno
• var. Exile

Capsicum chinense

• Aji Cachucha
• Aji Dulce
• CGN 23258
• Habanero Orange
• Habanero Red
• Habanero Yellow
• Limo
• Naga Morich
• Naga Morich × Habanero "Naganero" F1 & F2
• PI 315027 #1
• Pink Habanero

Capsicum flexuosum
 
Capsicum frutescens

• CAP 502

Capsicum lanceolatum
 
Capsicum pubescens

• Hyper Pube
• Manzano Rojo
• Manzano Yellow
• Orange Rocoto
• Red Peruvian
• Turbo Pube
• Turbo Pube Red
• Ultra Pube

Capsicum rhomboideum


Kuten huomaatte, lajikkeita on jo jokunen tuossa listassa. Ongelmana on, että mihin ihmeeseen nuo mahdutan kevään tullen. Tälläkin hetkellä ongelmana on, että unohdan joitakin chilejä täysin, enkä edes muista kastella niitä tai muutoin tarkistaa mitä niille kuuluu.

Turbo Pube (C. pubescens)

Turbo Puben pieni podi

Tämä minun ensimmäinen Capsicum pubescens on kyllä yllättänyt täysin. Tämän piti olla hidas kasvi, sekä vähän vaikeakin näin aloittelijalle. Tästä syystä idättelin tämän koeversion jo varhain alkutalvesta sitä silmällä pitäen, että jos saisin sen ensi kesään mennessä kukkimaan. Se on kukkinut joulukuusta lähtien ja nyt siinä on jo muutama pieni podikin kiinni. Tämä kyseinen kasvi majailee tällä hetkellä varsin pienessä kolmen litran amppelissa ja tarkoitus olisikin lähiaikoina siirtää se seitsemän litran amppeliin, joka tulee olemaan tämän kasvin lopullinen sija. Nämä sijoitan parvekkeelle puolivarjoon. Täytyy tehdä joku teline näille, sillä parvekkeen katto on jossakin reilun kolmen metrin korkeudessa ja varsin voimakkaasti kallistettu, joten jos sen pelkän koukun varaan sinne laittaa, niin aurinkoa se ei tule näkemään koskaan. Ja kun meren läheisyydessä ollaan, tuuli on monesti niin voimakas, että jos laittaa parvekkeen katosta narun roikkumaan ja amppelin siihen, saattaa amppelista tulla melkoinen heiluri.

Turbo Puben kaunis kukka.

CAP 502 (C. frutescens)

Nämä CAP 502:t ovat minulle tämän kauden mahdollisesti kiinnostavimmat kasvit. Nämä ovat suomessa ja kaiketi koko maailmassa vähän harvinaisempia lajikkeita. Juuri mitään tietoa näistä ei löydy muualta, kuin Toni.A:n kasvatuspäiväkirjasta. Tonilta nämäkin siemenet ovat peräisin.

Kaikesta päätellen, nämä viihtyvät oikein mainiosti vesiviljelyssä, sillä tuossa taimibubblerissa oleva yksilö on paljon suurempi ja erittäin hyvinvoivan näköinen, kun taas mullassa kasvavat ovat jääneet vähän kituliaan näköiseksi. Voi olla, että mullassa kasvaneet eivät ole saaneet tarpeeksi ravinteita, koska en ole lannoittanut niitä vielä juuri yhtään.

CAP 502 vesiviljelyssä.
Nostin kuvaamista varten sen erilliseen kuppiin.

CAP 502 turpessa.
Huomaa kellertävät lehdet, jotka
kielivät ravinnepuutoksesta.

Ulupica Large (C. cardenasii var. pendulum / C. cardenasii × C. pubescens)

Ulupica Large kasvattelee lehtiä.

Tämä isomarjainen Ulupica on kiinnostanut minua jo pitkään, en vain ole saanut oikein koskaan aikaiseksi idättää tai edes kysellä siemeniä. Viimeksi loppukesästä siemenketjukirje 2:n kolahtaessa postiluukkuun, sieltä otin pari ison ulupican siementä. Niillehän kävi köpelösti, kuten myös seuraavalle satsille, jonka sain kerjättyä. Kokeilin vielä kerran ja ostin fataliilta yhden pussin (eli 5kpl, joista 4kpl ehjiä) siemeniä ja laitoin yhden itämään. Se itikin, ja vieläpä melkein tyylipuhtaasti. Kuten aiemmassa blogipostauksessa kerroin, ei se aivan silti mennyt niin kuin Strömsössä.

 

Fataliin ylläri

Ei minun näitä pitänyt kasvatella, kun ei ole tilaa, mutta uteliaisuus voitti. Vielä tuosta en osaa sanoa juuri mitään, mutta annuumilta vaikuttaa.

Enpä ihmettelisi, jos Bolivian Rainbow olisi kyseessä.

Aji Benito (C. baccatum)

Minun ensimmäinen vesiviljelykasvi. Tämä oli valtavan kokoinen kasvi, oikea pensas. Tilan ahtauden vuoksi karsin sen kuitenkin äsken melkeinpä risuksi, koska peitti olemuksellaan kaikki muut kasvit. En oikein tiedä, mitä tämän kanssa pitäisi tehdä. Jos totta puhutaan, niin eipä tämä ole niitä kaikkein maukkaimpia chilejä, satoisa kuitenkin on eikä silti mitenkään pahan makuinen. Tämä muodosti viime kauden sadon selkärangan, ja ehkäpä siksi pieni kyllästyneisyys onkin iskenyt. Saa nähdä selviytyykö tuo noin rajusta karsimisesta. Eipä oikein silti sureta, mikäli ei selviytyisikään. Tilalle olisi tulossa kyllä paljon mielenkiintoisempia, ja maukkaampiakin, lajikkeita.

Tapaus Ulupica Large

Tämän chilin idättämisen kanssa minulla on ollut vastoinkäymisiä enemmän, kuin olisin voinut kuvitella. Suurin osa yrityksistä päättyi siihen, että idätysalustasta, oli se mikä tahansa, nousi yleensä sirkkalehdetön taimi. Sirkkalehdet mätänivät siis siemenen sisään ja viikon sisään siitä, jokainen pystyyn noussut taimi tyypillisesti kuoli, koska kasvupiste oli tuhoutunut sirkkalehtien mukana.

Tilasin vielä viimeisenä oljenkortena Fataliilta satsin Ulupica Largen siemeniä ja olin jo lievästi pettynyt, kun näin pussin sisällön. Oli neljä itämiskykyisen näköistä siementä pussissa, yksi viidestä oli rikkinäinen. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, koska aivan hyvin niistä neljästä joku saattaisi onnistua. Laitoin yhden siemenen lautalle itämään ja aikaa kului ja epätoivo alkoi jo jäytää mieltä. Laitoin kaksi siementä lisää lautalle, siinä toivossa, että josko niistä sitten jompi kumpi itäisi. Seuraavana yönä olikin sitten se ensimmäinen siemen pukannut itujuurta ulos.

Nostin siemenen varovasti uudelle lautalle, jossa se jatkoi itämistään. Kaikki näytti hyvältä ja siemen teki oikein vahvan näköisen niskalenkin ja näytti että terve kasvi sieltä on nousemassa, kerrankin. Kuitenkin sitten sinä aamuna, jolloinka arvelin sirkkalehtien tulevan siemenestä ulos, oli siemen noussutkin varren mukana ylös. Siemen oli suhteellisen pehmeä, joten sen takia sirkkalehdet eivät ainakaan olleet juuttuneet siemeneen. Sen verran kuitenkin viherrystä oli siemenen juurella, että ajattelin kasvupisteen ainakin selviytyneen ulos siemenkuoresta ja päätin varovasti pinsettien ja skalpellin avulla alkaa tehdä "keisarinleikkausta" tälle nuorelle taimenalulle.

Otin varovasti teräväkärkisillä, mutta jämäköillä pinseteillä siemenestä kiinni ja terävällä skalpellilla aloin vuoleskella siemenkuoresta ohuita suikaleita reunalta pois, tarkoituksena saada siemen halkeamaan keskeltä. Melkoista nyherrystähän se oli, mutta onnistuin siinä vaurioittamatta taimen alkua. Osa sirkkalehdistä oli siemenen sisällä jo selvästi tummunut, eli kohtalon hetket ovat olleet käsillä, mutta onneksi kuitenkin noin puolet sirkkalehdistä olivat terveen näköiset.

Puolikkaat sirkkalehdet!

Koska kasvupiste on terve ja sirkkalehtiäkin on vielä vähän jäljellä, yhteyttäminen pääsee alkuun ja kasvilla on mahdollisuus selviytyä. Kasvu voi olla hitaampaa kuin normaalisti, mutta tällaisten vaikeampien lajikkeiden kohdalla se ei ole ihan niin vaarallista, kun aikataulujen kanssa ei olla tekemisissä.

Hyvältä näyttää,
ensimmäistä lehtipariaan kasvattaa jo.

Neljä päivää ylemmän kuvan ottamisen jälkeen, sirkkalehtien lisäksi on ilmestynyt jo ensimmäistä lehtiparia näkyviin, eli hyvin sisukas tapaus on kyseessä ja aivan normaalia vauhtia kehittyy. Hieman alkaa levää kerääntyä tuohon taimimulta-perliitti-vulkaponic-vermikuliittiseoksen pinnalle, nyt varmaan kestää jo vähän laskea tuota kosteustasoa kasvualustassa, kasvi on todennäköisesti saanut juurta jo sen verran aikaiseksi, että vähän syvempääkin löytää kosteutta.

Vähän tarkempi kuva taimesta.
Tässä näkyy hyvin sirkkalehtien vauriot.

Idätyslautalla on vielä siis kaksi siementä, joten näitä taimia saattaakin tulla sitten useampi yksilö. Voi siis olla kesän kynnyksellä pari kappaletta ihan jaettavaksikin asti. En kuitenkaan lupaa vielä mitään.


Sitten hieman asian vierestä.
Ilmeisesti jotkut lukevat tätäkin blogia, olen ajatellut hieman panostaa tähän kirjoitteluun ja jatkossa myös kuvien laatuun. Nythän nämä ovat olleet tällaisia puhelimella kirjoitettuja epämääräisiä kyhäelmiä, myös kuvat ovat otettu jo hieman epäkunnossa olevalla Nokia N9:n kameralla. Jatkossa pyrin käyttämään parempia kuvausvermeitä ja käyttämään näiden blogimerkintöjen kirjoittamiseen mahdollisesti enemmänkin aikaa kuin sen viitisen minuuttia, mikä on mennyt puhelimella kirjoitusvirheiden tuottamiseen ja korjaamiseen yleensä.

Muokkausta:
Ulupica Largen tilanne 21.2.2013

Kasvaa se, hitaasti tosin.

Ensimmäiset sirkkalehdet vuosi sitten.

Riot, 26. tammikuuta 2012

Aika tarkalleen vuosi sitten ilmestyivät näkyviin ihka ensimmäiset chilin sirkkalehdet. Lajike oli Riot, Capsicum annuum. Minulla on vieläkin tämä kyseinen yksilö kasvamassa.


Siemenet sain alunperin liittymislahjaksi Chiliyhdistykseltä ja laitoin ne itämään kukkamultaan. Alku oli kyllä tuskainen, koska todennäköisesti kukkamulta oli liian märkää, ja siemenet upposivatkin useiden senttien syvyyteen. Kun itämistä ei alkanut näkyä, aloin perkaamaan multaa läpitse ja etsin siemeniä sieltä seasta. Osan siemenistä löysin ja laitoin ne itämään sitten hieman ohuemman multakerroksen päälle, ja useimmat itivätkin.

Riot, 26. maaliskuuta 2012

Tästä rämpimisestä ollaan tultu vuodessa kuitenkin siihen, että jopa vaikeampien villilajikkeiden idätys on onnistunut ilman sen kummempia ongelmia, mitä nyt useat Ulupica Largen yksilöt ovat nousseet ilman sirkkalehtiä. Joskin tänään pienen "keisarinleikkauksen" avulla sain yhden yksilön siemenkuoren poistettua sirkkalehtien päältä niin, että sirkkalehdistä jäi sentään vähän reilut puolet jäljelle. Tästä todennäköisesti voi vielä kasvaa terve kasvi, joskin kituliaan hitaasti aluksi. Mutta eipä näillä niin kiire ole, kun eivät ole sellaisia varsinaisia satokasveja minulle.


Nyt, chilinkasvatusuran alun yksivuotispäivänä, voisikin nauttia juhlan kunniaksi oikein maukkaat chilikaakaot. Ja ehkä nostaa päivänsankarichilit hetkeksi tuolta muiden seasta pöydälle ihailtavaksi.

CAP 502 idättelyä

Ajattelin kokeilla jotain omien idätysmenetelmien ulkopuolelta ja kokeilen idättää siemeniä vermikuliitissa. Kokeiluun päätyivät 4kpl CAP 502:n siemeniä. Tässä blogipostauksessa tullaan seuraamaan viikoittain (tai useamminkin, jos huomattavaa edistymistä tapahtuu) siementen itämistä sirkkalehdille asti, jonka jälkeen puolet menevät vesiviljelyyn ja puolet multaviljelyyn.

Tilanne 15.11.2012, jolloin siemenet laitettiin itämään:

Vermikuliitti on kuvassa vielä märän näköistä, koska se ei ole ehtinyt vielä sitoa itseensä vettä kunnolla. Suljin rasian kannella, jota käytän auki aamulla, päivällä ja illalla. Rasia on paikassa, jossa on lämpötilanvaihteluita välillä 21...25 astetta riippuen vuorokauden ajasta. Tässä tapauksessa 21W energiansäästölampun läheisyydessä.

Neljä kappaletta siemeniä. Suojaväri kohdallaan.

 

Tilanne 18.11.2012

Uskomatonta, kolme neljästä siemenestä pukannut jo hännän ulos.

Siemenet 1, 2 ja 4 ovat itäneet.
Nokia N9:n kamera alkaa väsyä, pahoittelut kuvanlaadusta.

 

Tilanne 21.11.2012

Ensimmäinen kaveri nosti päänsä kypärästä ja levittelee sirkkalehtiä kohti valoa.

Tomera pieni chilinalku.

Tilanne 28.11.2012

Huomenta vaan. Kolmehan niistä neljästä siemenestä iti, kaikki ovat sirkkalehdillä ja tuo ensimmäisenä itänyt tekee jo hyvin pientä ensimmäistä lehtipariaan kivivillassa. Olen erittäin varovasti antanut pari tippaa GHE:n Microa ja Matoa kolmeen desilitraan vettä ja sitä ruutalla annostellut taimelle. Kaksi muuta ovat mullassa. Kuvapäivitystä tulee sitten kun on jotakin muutakin näytettävää, kuin sirkkalehtisillään olevia pieniä taimenrääpäleitä.
Pientä onnistumisen riemua antaa myös Capsicum Flexuosum, joka tänään pukkasi ensimmäisen itunsa pihalle, toivottavasti saan ainakin yhden terveen flexun taimen kasvamaan.

Tilanne 29.12.2012

Kaikki kolme CAP 502 -taimea voivat hyvin, ovat kasvatelleet lehtiä kovasti. Kaksi on turpeessa ja yksi vesiviljelyssä.

Flexuosumien kanssa kävi niin, että kaikki neljä itivät ja kasvattelevat nyt jokainen vähintään toista oikeaa lehtipariaan. Näistäkin taitaa yksi olla vesiviljelyssä ja loput kolme mullassa.

Tilanne 10.01.2013

Vesiviljelyssä oleva taimi

Harsosääsket...

Toukka vasemmalla, sekä syödyt taimet

Sirkkalehdettömiä taimia.

...nuo elämän pienet vittusaatanat.

Nyt kun tuota turvetta ja multaa on olohuoneessa muutama sata litraa, on myös harsosääskiä ihan reilusti, kaikista ansoista huolimatta. Ja niin kauan, kun satoa on oksilla, myrkytys ei oikein tule kuuloonkaan.

Harsosääskistä sinällään ei ole tähän asti ollut minulle juuri mitään muuta, kuin kosmeettista haittaa. Tähän asti.

Kuten kuvista näkyy, nuo perkeleet ovat syöneet siementen sisältä sirkkalehdet ja taimet nousevat ilman sirkkalehtiä, jos nousevat ollenkaan.

Onneksi idättelyillä ei ole nyt mikään hoppu, tässä on puoli vuotta aikaa päästä eroon noista pirulaisista.