Tapaus Ulupica Large

Tämän chilin idättämisen kanssa minulla on ollut vastoinkäymisiä enemmän, kuin olisin voinut kuvitella. Suurin osa yrityksistä päättyi siihen, että idätysalustasta, oli se mikä tahansa, nousi yleensä sirkkalehdetön taimi. Sirkkalehdet mätänivät siis siemenen sisään ja viikon sisään siitä, jokainen pystyyn noussut taimi tyypillisesti kuoli, koska kasvupiste oli tuhoutunut sirkkalehtien mukana.

Tilasin vielä viimeisenä oljenkortena Fataliilta satsin Ulupica Largen siemeniä ja olin jo lievästi pettynyt, kun näin pussin sisällön. Oli neljä itämiskykyisen näköistä siementä pussissa, yksi viidestä oli rikkinäinen. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden, koska aivan hyvin niistä neljästä joku saattaisi onnistua. Laitoin yhden siemenen lautalle itämään ja aikaa kului ja epätoivo alkoi jo jäytää mieltä. Laitoin kaksi siementä lisää lautalle, siinä toivossa, että josko niistä sitten jompi kumpi itäisi. Seuraavana yönä olikin sitten se ensimmäinen siemen pukannut itujuurta ulos.

Nostin siemenen varovasti uudelle lautalle, jossa se jatkoi itämistään. Kaikki näytti hyvältä ja siemen teki oikein vahvan näköisen niskalenkin ja näytti että terve kasvi sieltä on nousemassa, kerrankin. Kuitenkin sitten sinä aamuna, jolloinka arvelin sirkkalehtien tulevan siemenestä ulos, oli siemen noussutkin varren mukana ylös. Siemen oli suhteellisen pehmeä, joten sen takia sirkkalehdet eivät ainakaan olleet juuttuneet siemeneen. Sen verran kuitenkin viherrystä oli siemenen juurella, että ajattelin kasvupisteen ainakin selviytyneen ulos siemenkuoresta ja päätin varovasti pinsettien ja skalpellin avulla alkaa tehdä "keisarinleikkausta" tälle nuorelle taimenalulle.

Otin varovasti teräväkärkisillä, mutta jämäköillä pinseteillä siemenestä kiinni ja terävällä skalpellilla aloin vuoleskella siemenkuoresta ohuita suikaleita reunalta pois, tarkoituksena saada siemen halkeamaan keskeltä. Melkoista nyherrystähän se oli, mutta onnistuin siinä vaurioittamatta taimen alkua. Osa sirkkalehdistä oli siemenen sisällä jo selvästi tummunut, eli kohtalon hetket ovat olleet käsillä, mutta onneksi kuitenkin noin puolet sirkkalehdistä olivat terveen näköiset.

Puolikkaat sirkkalehdet!

Koska kasvupiste on terve ja sirkkalehtiäkin on vielä vähän jäljellä, yhteyttäminen pääsee alkuun ja kasvilla on mahdollisuus selviytyä. Kasvu voi olla hitaampaa kuin normaalisti, mutta tällaisten vaikeampien lajikkeiden kohdalla se ei ole ihan niin vaarallista, kun aikataulujen kanssa ei olla tekemisissä.

Hyvältä näyttää,
ensimmäistä lehtipariaan kasvattaa jo.

Neljä päivää ylemmän kuvan ottamisen jälkeen, sirkkalehtien lisäksi on ilmestynyt jo ensimmäistä lehtiparia näkyviin, eli hyvin sisukas tapaus on kyseessä ja aivan normaalia vauhtia kehittyy. Hieman alkaa levää kerääntyä tuohon taimimulta-perliitti-vulkaponic-vermikuliittiseoksen pinnalle, nyt varmaan kestää jo vähän laskea tuota kosteustasoa kasvualustassa, kasvi on todennäköisesti saanut juurta jo sen verran aikaiseksi, että vähän syvempääkin löytää kosteutta.

Vähän tarkempi kuva taimesta.
Tässä näkyy hyvin sirkkalehtien vauriot.

Idätyslautalla on vielä siis kaksi siementä, joten näitä taimia saattaakin tulla sitten useampi yksilö. Voi siis olla kesän kynnyksellä pari kappaletta ihan jaettavaksikin asti. En kuitenkaan lupaa vielä mitään.


Sitten hieman asian vierestä.
Ilmeisesti jotkut lukevat tätäkin blogia, olen ajatellut hieman panostaa tähän kirjoitteluun ja jatkossa myös kuvien laatuun. Nythän nämä ovat olleet tällaisia puhelimella kirjoitettuja epämääräisiä kyhäelmiä, myös kuvat ovat otettu jo hieman epäkunnossa olevalla Nokia N9:n kameralla. Jatkossa pyrin käyttämään parempia kuvausvermeitä ja käyttämään näiden blogimerkintöjen kirjoittamiseen mahdollisesti enemmänkin aikaa kuin sen viitisen minuuttia, mikä on mennyt puhelimella kirjoitusvirheiden tuottamiseen ja korjaamiseen yleensä.

Muokkausta:
Ulupica Largen tilanne 21.2.2013

Kasvaa se, hitaasti tosin.

Ensimmäiset sirkkalehdet vuosi sitten.

Riot, 26. tammikuuta 2012

Aika tarkalleen vuosi sitten ilmestyivät näkyviin ihka ensimmäiset chilin sirkkalehdet. Lajike oli Riot, Capsicum annuum. Minulla on vieläkin tämä kyseinen yksilö kasvamassa.


Siemenet sain alunperin liittymislahjaksi Chiliyhdistykseltä ja laitoin ne itämään kukkamultaan. Alku oli kyllä tuskainen, koska todennäköisesti kukkamulta oli liian märkää, ja siemenet upposivatkin useiden senttien syvyyteen. Kun itämistä ei alkanut näkyä, aloin perkaamaan multaa läpitse ja etsin siemeniä sieltä seasta. Osan siemenistä löysin ja laitoin ne itämään sitten hieman ohuemman multakerroksen päälle, ja useimmat itivätkin.

Riot, 26. maaliskuuta 2012

Tästä rämpimisestä ollaan tultu vuodessa kuitenkin siihen, että jopa vaikeampien villilajikkeiden idätys on onnistunut ilman sen kummempia ongelmia, mitä nyt useat Ulupica Largen yksilöt ovat nousseet ilman sirkkalehtiä. Joskin tänään pienen "keisarinleikkauksen" avulla sain yhden yksilön siemenkuoren poistettua sirkkalehtien päältä niin, että sirkkalehdistä jäi sentään vähän reilut puolet jäljelle. Tästä todennäköisesti voi vielä kasvaa terve kasvi, joskin kituliaan hitaasti aluksi. Mutta eipä näillä niin kiire ole, kun eivät ole sellaisia varsinaisia satokasveja minulle.


Nyt, chilinkasvatusuran alun yksivuotispäivänä, voisikin nauttia juhlan kunniaksi oikein maukkaat chilikaakaot. Ja ehkä nostaa päivänsankarichilit hetkeksi tuolta muiden seasta pöydälle ihailtavaksi.

Poimintoja paprikan viljely -kirjasta.

Tässä postauksessa ajattelin käsitellä Kai Salosen kirjaa Paprikan viljely, julkaisijana Kauppapuutarhaliitto ry. Kirjasen voi tilata Kauppapuutarhaliiton sivuilta. Löytyy toden näköisesti myös hyvin varustelluista kirjastoista, itse lainasin tämän Oulun kirjastosta. Olen poiminut kirjasta chilien kasvattamiseen sovellettavia tietoja ja koonnut niitä alle. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan kokonaisuudessaan, esimerkiksi lannoituksesta ja tuhohyönteisten torjunnasta löytyy aika vahvat tietopaketit.

Kylvö

Paprikakasvien siemenet itävät 15-30 asteen lämpötiloissa. Ihanteellinen lämpötila itämiselle on melko korkea, 21-28 astetta, 28 asteessa siemen itää noin viikkoa nopeammin kuin 21 asteessa. Lämpötilan lasku 25:stä 15 asteeseen pidentää itämisaikaa noin viikolla.

Pikkutaimet voidaan siirtää varsinaiseen kasvatusalustaan, kun ensimmöiset lehdet ovat muodostuneet, istutusruukun sopiva halkaisija on 10-12cm. Jos juuristotila täyttyy kasvatuksen aikana, taimen kasvu pysähtyy tai heikkenee juuriston jäädessä liian pieneksi.
Taimet istutetaan normaalisti oikein päin, mutta jos taimet ovat päässeet venähtämään, ne voidaan istuttaa nurin päin niin, että verso kierretään ylös varovasti esimerkiksi kivivillakuution kylkeä pitkin.

Taimikasvatus

Taimikasvatuksen aikana tehtävä koulinta häiritsee viljeltävien kasvien juuriston kehittymistä, minkä seurauksena juuristo jää matalammaksi ja haaroittuu enemmän. Tämän takia itäneet siemenet tulisi sijoittaa jokainen omaan istutusruukkuunsa. Taimet tulisi sijoittaa toisistaan riittävän etäälle, niin etteivät lehdet peitä toisen kasvin lehtiä.

Taimen voi istuttaa lopulliselle kasvupaikalleen, kun ensimmäinen kukkanuppu on näkyvissä, taimet tulee istuttaa viimeistään silloin, kun juuristo alkaa täyttää istutuskuution tai ruukun. Jos taimikasvatusta jatketaan pidempään, juuret kärsivät ja kasvu on heikompaa myös jatkossa.

Valotusjakson sopiva pituus on taimivaiheessa 14-18 tuntia vuorokaudessa. Pieni paprikan taimi vaatii kehittyäkseen vähintään 21-23 asteen lämpötilan.

Taimien kasvualusta ei saa kuivahtaa liiaksi, alusta pyritään pitämään tasakosteana pienin, usein toistuvin kertakasteluin. Liikaa ei saa kastella.

Kukinta

Sopivin lämpötila kukkien muodostumisen kannalta on 16-21 celsiusastetta. Tutkimusten mukaan yli 27 asteen päivälämpötilat ja yli 21 asteen yölämpötilat vähentävät kukkien ja podinalkujen määrää merkittävästi ja yli 30 asteen lämpötila saattaa estää niiden muodostumisen kokonaan. Sopiva yölämpötila on 19-21 asteen välillä. Yölämpötilan laskeminen edistää kukintaa.
Alle 15 asteen ja yli 25 asteen lämpötilat heikentävät siitepölyä, ilmankosteus ei kuitenkaan vaikuta siitepölyn itämiseen. Pölyttyminen ja kukan hedelmöittyminen onnistuu parhaiten 20-25 celsiusasteen lämpötiloissa.

Hedelmän muoto määräytyy jo kukan varhaisessa kehitysvaiheessa, kukka-aiheiden muodostumisen aikainen lämpötila vaikuttaa hedelmien kokoon ja muotoon. Jos lämpötila on alle 18 celsiusastetta, podeista tulee pienempiä kuin normaalisti. Jos lämpötila on itse kukinnan aikana alhainen, podien pituus pienenee suhteessa halkaisijaan ja kehittyviin podeihin muodostuu vähemmän lokeroita ja podeista voi tulla epäsymmetrisiä.  Tutkimusten mukaan yli 27 asteen päivälämpötilat ja yli 21 asteen yölämpötilat vähentävät kukkien ja podinalkujen määrää merkittävästi ja yli 30 asteen lämpötila saattaa estää niiden muodostumisen kokonaan. Sopiva yölämpötila on 19-21 asteen välillä. Pölyttyminen ja kukan hedelmöittyminen onnistuu parhaiten 20-25 celsiusasteen lämpötiloissa.

Heikot valo-olosuhteet yhdessä korkeiden lämpötilojen ja korkean typpipitoisuuden kanssa aiheuttavat kukkien tippumista. Kukkien tippumista lisäävät myös lehtien poistaminen nivelistä, joissa on kehittyviä kukkia. Erityisesti sivuversojen kukat tippuvat herkästi, mikäli niiden lähistöltä poistetaan lehtiä.

Hedelmät

Uusia hedelmänalkuja muodostuu vain silloin, kun kasvilla on yhteyttämistuotteiden muodossa enemmän energiaa, kuin mitä se tarvitsee kasvamiseen. Paprikakasveilla on olosuhteista riippuen 4-6 viikon välein 8-15 vuorokauden mittainen jakso, jolloin uusia hedelmänalkuja pystyy muodostumaan. Satohuiput seuraavat toisiaan noin viiden viikon välein.

Paras lämpötila podien kasvun kannalta on noin 24 astetta. Karkeasti jokainen asteen lasku viivyttää kypsymistä 2-3 päivää. Versot kilpailevat voimakkaasti kukkien ja hedelmien kanssa yhteyttämistuotteista. Kun versot kasvavat nopeasti, kukkia ja hedelmiä muodostuu vähemmän. Jos kasvissa on runsaasti kehittyviä podeja, viherkasvu hidastuu.
Podit ovat yhteyttämistuotteiden pääasiallinen käyttökohde, joten muuhun kasvuun jää niukasti energiaa. Jos energiaa on tarpeeksi ja ylikin, kasvi käyttää sen viherkasvuun. Juuristo saa yhteyttämistuotteita vasta kolmantena. Kova satorasitus pysäyttää kasvin kasvun kokonaan, koska kasvi huolehtii juuriston energiantarpeesta vasta maanpäällisten kasvinosien jälkeen.

Sopiva yölämpötila on lajikkeesta ja olosuhteista riippuen 17-19 astetta. Missään tapauksessa yölämpötila ei saisi laskea alle 15 asteen. Mitä rehevämpi kasvi on, sitä enemmän energiaa tarvitaan kukkien kehittymiseen podeiksi. Rehevämmässä kasvustossa pitää olla paremmat valo-olosuhteet. Jos kasvissa on 3-4 niveltä ensimmäisen haarautumiskohdan jälkeen, kasvi on riittävän iso kestämään satoamista kasvun siitä kärsimättä. Jos satorasitus kasvaa liian aikaisin, kasvu on heikkoa myös ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen. Jos taas podien muodostumista lykätään liian pitkään, kasvusto ehtii rehevöityä ja podien kehittyminen hidastuu. Kasvun kannalta järkevää on jättää ensimmäinen podinalku kiinni noin viidenteen niveleen. Ensimmäiseen satoon tulisi jättää korkeintaan kaksi podinalkua versoa kohden, jolloin niiden koko pysyy riittävän suurena. Liian suuri ensimmäinen sato voi kostautua myöhemmin niukempana satona. Sadontuoton kannalta ylimääräiset sivuversot tulisi typistää, lehtimassaa pyritään kohdentamaan pääversoon.

Mitä tästä nyt jäi sitten käteen?

Jostakin syystä tässä nyt painottui vinkit vahvasti lämpötilojen puolelle, mutta on tuossa toki muutamia ihan uusiakin asioita minulle. Toivottavasti tästä nyt on jotakin apua jollekin ja ehkä kiinnostus herää tuon kirjan lukemiseen.